Mielessäni olen pohtinut oman luovutukseni ja koko tämän prosessin salaisuutta. Kenelle kertoa ja kenelle ei. En kuitenkaan tahdo käyttää energiaani asian puolesta puhumiseen jos vastapuoli olisi kovinkin kärkäs luovuttamisen vastustaja. Toisaalta enhän voi kenenkään kantaa tietää etukäteen.. Pattitilanne!

Toisaalta elän omaa elämääni ja minulla on oikeus tehdä maan kroppaani liittyvät päätökset itsenäisesti.
Toisaalta nyt alaikäiset lapseni ansaitsisivat tietää, että ehkä vajaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua jostain voi ilmestyä heidän geneettinen sisaruksensa. Mutta toisaalta, täytyykö heidän kantaa tätä tietoa mukanaan? Hyötyvätkö he siitä nyt? Voinko kertoa vasta kun he ovat isompia ja kypsempiä ymmärtämään koko homman?

Työnantajalle en ole asiasta puhunut halaistua sanaakaan. En usko että koskaan tulen puhumaankaan. Täytyy tyytyä sairaslomapäiviin niiltä osin kun se on tarpeellista. Kolmivuorotyö onneksi on aika joustavaa ja pystyn järjestelemään töitäni niin, että pääsen esim. ultratutkimuksiin sujuvasti.

Hankalaa..