Aina kun tulevaa ei voi ennustaa! Minun kohdallani luovutus tyssäsi aika alkuun. Ehdin saada jarrupiikin, joka vei elimistöni oman hormonitoiminnan lamaan. Se oli helppo homma; hoitaja tuikkasi Klinikalla.Minkäänlaisia varoiteltuja kuumia aaltoja tai vaihdevuosia en kokenut. Kuulumiset tuli samalla vaihdettua ja kaikki oli näennäisen ok.
Suunniteltua luovutusta siirrettiin kahdesti. Ensimmäisen ajan koin tulevaksi huonoon elämäntilanteeseen. Lopulta saajakin oli mielissään homman siirtymisestä kuukaudella. Seuraavassa kuussa saajan hormonit tekivät temput terävät ja juttua siirrettiin marraskuulle.

Sitten ei oikeastaan mikään mennyt putkeen, minä sairastuin. En hengenvaarallisesti, mutta vakavasti. Sairaalasängyssä vielä tekstiviestejä naputtelin Klinikalle ja mietittiin tilannetta. Sovitut hormonipiikit oli määrä aloittaa seuraavana päivänä kun kirjasin itseni lasareettiin. Luovutus peruttiin. Olin todella pahoillani saajam puolesta, mutta yllätyksekseni minulle löytyi stuntnainen ja mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.
Oma tilanteeni on vakaa, mutta hoidot jatkuvat. Sairauteni ei ole este luovutukselle ja toivon ensi vuonna voivani jatkaa hyvää yritystä kierrokselle kaksi!

Rauhallista ja toivon täyttämää joulua kaikille teille!