Marraskuussa olleen ensitiedon jälkeen jo joulukuun alussa sain puhelun. Eli kaksi viikkon meni siihen odotteluun. Joulukuun puoleen väliin sain Klinikalle lääkäri- ja psykologiajat. Tuli siis kumpikin pää tarkastettua ja kelvollisiksi todennettua. Lääkäri oli hyvin lyhytsanainen, kuulemma hyvältä näyttää ja "voitte pukeutua kiitos." Tämän käynnin perusteella hän oli kuitenkin määritellyt (toki ultratutkimuksen avulla) tarvitsemani hormonien määrän. Se tuntui ehkä vähän erikoiselta. Toisaalta olisin ehkä kaivannut jotain vähän enemmän keskustelevampaa otetta.

Psykologilla kului tunti. Tämä oli kuitenkin jollakin tapaa erikoinen reissu. Mielestäni psykologi kertoi enemmänkin lääketieteellistä faktaa kuin kartotti minua ajatuksiani. Nythän vääjäämättä esillä olivat hiljan muuttuneet hedelmöityhoitolait. Käytännössä siis hedelmöityshoitojen kautta syntyneillä henkilöillä on täysi ikäiseksi tultuaan oikeus selvittää lahjoittajan henkilöllisyys. Aiemmin luovutus oli anonyymiä puuhaa. En millään tavalla koe luovuttamista sen vaikeampana lain muuttumisen jälkeenkään. Olisin halunnut jättää kirjeen annettavaksi munasolujani saavalle perheelle, jollei laki olisi nyt muuttunut mielestäni enemmän lapsen edun mukaisemmaksi. Kukaan ei pakota minua luovuttamaan. Tiedän, että soluistani on tarkoitus tehdä lapsia. Tiedän geeniperimäni siirtyvän. Mutta ennenkaikkea tiedän, etteivät mahdollisesti alkunsa saavat lapset ole minun lapsia! Pidän oikeudenmukaisena lapsen kannalta, että hänellä on halutessaan mahdollisuus selvittää geeniperimänsä, eli löytää minut.
Ei silti, hurja 50 v lahjahan se minulle olisi,  jos tällainen lapsi yhteyttä ottaisi...