Aina kun tulevaa ei voi ennustaa! Minun kohdallani luovutus tyssäsi aika alkuun. Ehdin saada jarrupiikin, joka vei elimistöni oman hormonitoiminnan lamaan. Se oli helppo homma; hoitaja tuikkasi Klinikalla.Minkäänlaisia varoiteltuja kuumia aaltoja tai vaihdevuosia en kokenut. Kuulumiset tuli samalla vaihdettua ja kaikki oli näennäisen ok.
Suunniteltua luovutusta siirrettiin kahdesti. Ensimmäisen ajan koin tulevaksi huonoon elämäntilanteeseen. Lopulta saajakin oli mielissään homman siirtymisestä kuukaudella. Seuraavassa kuussa saajan hormonit tekivät temput terävät ja juttua siirrettiin marraskuulle.

Sitten ei oikeastaan mikään mennyt putkeen, minä sairastuin. En hengenvaarallisesti, mutta vakavasti. Sairaalasängyssä vielä tekstiviestejä naputtelin Klinikalle ja mietittiin tilannetta. Sovitut hormonipiikit oli määrä aloittaa seuraavana päivänä kun kirjasin itseni lasareettiin. Luovutus peruttiin. Olin todella pahoillani saajam puolesta, mutta yllätyksekseni minulle löytyi stuntnainen ja mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.
Oma tilanteeni on vakaa, mutta hoidot jatkuvat. Sairauteni ei ole este luovutukselle ja toivon ensi vuonna voivani jatkaa hyvää yritystä kierrokselle kaksi!

Rauhallista ja toivon täyttämää joulua kaikille teille!

Kesä hurahti ohi ja nyt ovat koulutkin avanneet ovensa. Pyydän heti anteeksi. Lupasin viime kirjoituksessani keväällä, että palaan saman viikon aikana kertomaan raskauskuulumisia. En palannut. En oikeastaan tiedä miksi, mutten tähän päivään mennessä ole saanut soitettua Klinikalle ja kysyttyä tuloksia. Asiaa olen toki joitain kertoja pohtinut, mutta jollakin tapaa puhelu ei ole tuntunut oikealta ratkaisulta.

Tämä päivä muutti tilanteen. Klinikalta soitettiin minulle ja tiedusteltiin halukkuuttani uuteen luovutukseen.
Klinikalla olisi ilmeisesti mietittynä valmiina joku ulkoisesti itseni kaltainen nainen. No, olihan sitä puhettakin jo, että syksyllä palaillaan asiaan...

Nyt kyselin aiemmasta luovutuksesta. Ns. tuoresiirto eli munasoluni hedelmöitettiin heti punktion jälkeen ja siirrettiin äidin kohtuun tehtiin samana päivänä (oleellisesti,höh) kuin punktioni. Alkioita siirrettiin kaksi, mutta raskaus ei jatkunut. Loput alkiot pakastettiin ja niistä 1-2 on siirretty myöhemmin äidille. Äiti on kuulemma edellen raskaana ja pakkasessa on kolme alkiota odottamassa. Jipii!!!  Tieto raskaudesta tuntui jotenkin hienolle, mutta toisaalta ei oikeastaan miltään. Ja se tässä onkn kamalaa. Pitäisikö hyppiä nyt kattoon? Kuuluuko olla onnellinen? Mielestäni ei, en minä ole raskaana. Minun osuuteni päättyi jo lähes puoli vuotta sitten. Olenko nyt sitten tunteeton..

Lupailin uuteen luovutussessioon lähteä. Tällä viikolla menen Klinikalle fyysiseen tarkastukseen ja verikokeisiin. Kuulemma psykologille ei enää tarvitse mennä, jollei koe suurta syytä. Mietinpä vaan, että jos kokee suurta tarvetta kallonkutistajan aikaan, onko silloin edellytyksiä luovuttamiselle?
Hoitaja puhelimessa ei ollut ennestään tuttu, mutta aivan ihanan kuuloinen ja hommassa heti mukana.
Jotenkin ajattelin, että viimeksi tämä blogin kirjoittaminen luovutusprosessin edetessä tuntui hyvälle tavalle keventää tuntoja. Nyt ajatteliin jatkaa kirjoittelua tämän mahdollisesti tulevankin kierroksen ajan.

Jos siellä joku näitä juttuja lukee, ottaisin enemmän kuin mielelläni kommentteja tai kysymyksiä vastaan.

Kävin Klinikalla jälkitarkastuksessa. Minulla on paikat parantuneet ihan aikataulussa ja menkatkin alkoivat kuten oli ajatuskin. Tällä erää tapasin toimenpiteen tehneen lääkärin (eli jotakin jatkumoa on havaittavissa!) ja hänen kanssaan oli oikein mukava jutella. Muistin nyt kysyä useita sellaisia asioita, jotka ovat matkan varrella jääneet mietityttämään. Kysyinkin juuri tästä hoitohenkilökunnan vaihtuvuudesta. Hän pahoitteli asiaa kovasti. Lääkärit, kuten arvelinkin, tekevät osa-aikaisesti töitä muualla kuin Klinikalla. Näin samat lääkärit eivät pysty koko hoitoprosessia viemään läpi. Tilanteetkin hoidettavillakin muuttuvat hormonitekijöiden mukaan.

Minulta kerättiin siis kymmenen munasolua. Kaikki hedelmöittyivät ja kaksi on siirretty saajahenkilölle. Hän ei ole vielä tehnyt raskaustestiä, joten tilannetta en osaa vielä sanoa. Saan ottaa Klinikalle myöhemmin puhelun ja tätä tiedustella. Loput kahdeksan solua on pakastettu. Kaikki solut ovat tämän saman saajan käytettävissä ja ne säilyvät pakasteessa kolme vuotta.

Lääkäri kertoi, että jos saaja ei tule ensimmäisestä siirrosta raskaaksi, usein uusi yritys on noin kolmen kuukauden kuluttua. Jos taas käy niin onnellisesti, että vauva syntyy, yleensä perheet palaavat noin kahden vuoden kuluttua uutta hedelmöitystä koettamaan.

Munasoluja voisin luovuttaa kolmen kuukauden kuluttua uudelleen ja yhteensä kolme kertaa. Toinen laskutapa luovutusten määrälle on syntyneet lapset. Kun saman luovuttajan soluista on syntynyt viisi lasta, ei luovutuksia enää tehdä. Minut ainakin toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi syksyllä uudelle kierrokselle. Ehkä menenkin.

Tämän blogin aihe on osaltani nyt käyty loppuun. Toki palaan vielä tämän kuun aikana kertomaan, miten saajan raskaudelle on käynyt. Muutoin tahdon kiittää teitä kaikkia matkaani seuranneita. Toivottavasti tämä tarinani rohkaisee jotakuta lähtemään munasolun luovuttajaksi ja joku pieni perhe voi siitä saada avun. Oikein aurinkoista kesän odotusta teille kaikille!

Klinikan maksama "luovuttajan korvaus" oli tullut tililleni. Sitä oli rokotettu itse antamallani veroprosentilla ja niinpä maksettavaa jäi 488,84 euroa. Laskin,että korvauksen bruttosumma on kymmenen prosenttia siitä summasta, jonka saajapuoli on joutunut maksamaan omasta hoidostaan. Reilua?

Rahasta en osaa sanoa mitään. En tiennyt minkälaista summaa odotinkaan. Tiedän, että summaan vaikuttavat kilometrikorvaukset kotoa Klinikalle (osaltani liki 20km) ja lasteni lukumäärä (niin, miksi..). Olin päättänyt, että maksettavalla korvauksella tehdään jotakin kivaa. Joku kiva hoito kosmetologilla tai pikainen laivareissu naapurimaahan. Rahaa ei sovi käyttää City-Marketin kassalaskuun. Mitään päätöstä en ole tehnyt.
Pidän kuitenkin kohtuullisena korvauksen määrää. Käyyntikertoja Klinikalle  tuli useita ja toki ne aiheuttivat työaikajärjestelyjä. Eikä se piikkienkään pistely nyt niin ihanaa ollut. Tai puhumattakaan siitä punktiosta.

Muuten jos verrata täytyy, niin kyllä kotipiikit olivat jännittävämpiä ja kipeämpiä kuin itse punktio. Kotona vastuu on yksin minun. Ja hoitoalan ammattilaisena jotenkin ammattiylpeyskin oli pelissä. 

Jälkitarkastukseni on tulevana maanantaina eli lähes kaksi viikkoa toimenpiteen jälkeen. Kysymyksiä on paljonkin; täytyy varmaan laittaa paperille, jotta tulee kysyttyä kaikki mitä mielessä on. Tai entä jos latoisin tämän blogini paperiversiona pöytään.. Tässähän niitä mielipiteitäni on tullut esille!

Mitähän haluan kysyä? Tuliko luovuttaja raskaaksi? Jos, niin onko vielä raskaana (ettei ole mennyt kesken)? Montako alkiota siirrettiin? Montako on pakkasessa, jos on? Onko ne kaikki vain saman parin käyttöön? Kauanko niitä voidaan säilyttää?

Koska voin halutessani luovuttaa uudelleen? Montako luovutusta yksi nainen saa tehdä?

Hei, auttakaa te hiljaiset seuraajat. Mitä vielä voisin kysyä?