Huh mikä päivä. Mutta nyt kaikki on onnellisesti takana. Mutta palaan alkuun, jotta lukijankin on helpompi seurata tapahtumien kulkua. Yön aikana Suomeen oli pyyhkäissyt uskomaton lumipyry. Klinikalla oli määrä olla aamulla, mutta tiet olivat todella tukossa. Luulin varanneeni riittävästi aikaa matkaan, mutta soitin Klinikalle ja ilmoitin mehdollisesti hieman myöhästyväni. Kuulemma ei ole kiirettä... Alavatsalla tunsin lievää pingotusta; ihan kuin kuukautiset alkaisivat kohta.

Klinikalla henkilötietoni tarkastettiin, jätin tilinumeroni ja veroprosenttini palkkion maksua varten, kerroin kilometrimäärän kotoa Klinikalle ja omien lasteni lukumäärän. Asioin jälleen (ilmeisesti) hoitajan kanssa, jota en ennen ollut tavannut. Kulman takaa näin aiemmin tapaamani ihanan hoitajan. Olisin voinut käydä häntä vaikka halaamassa! Minua kehotettiin vielä tyhjentämään virtsarakko ja sitten saisin mennä odottelemaan toimenpidehuoneen oven taa.

Jälleen minulle aivan vieras ihminen (sanoi kädestä päivää, mutten muista nimeä) kertoi suorittavansa punktioni, hän oli siis lääkäri. Nyt vasta tajusin, että kaikki Klinikalla tapaamani henkilöt ovat olleet naisia. Luin kyllä eräästä taulusta, että siellä on ainakin yksi mieslääkärikin. Kengät ja takki jätettiin aulaan. Navasta alaspäin riisuuduin toimenpidehuoneen nurkassa ja kiipesin vuoteelle gynekologiseen tutkimusasentoon. Aiemmin henkilötietojani tarkastanut nainen oli vetänyt nyt leikkaussalikuteet ylleen ja tuli mukaan toimenpiteeseen.

Omin sanoin kerroin vielä henkilötietoni; kaipa ne varmistivat oikean hautomon olevan tiskillä? Lääkäri laittoi oikeaan käteeni tipan, se meni helposti. Minua varotettiin olemaan pelästymättä, kun huoneeseen tulee vielä biologi ottamaan soluni vastaan. Ensimmäinen lääkeannos vaikutti noin minuutissa. Siitä ei tullut huono olo lainkaan, tavallaan vain kelluin jossain muualla. Hoitaja kertoi, että on normaalia, ettei toimenpiteen jälkeen muista kaikkea, mitä on tapahtunut. Juuri näin kävi minullekin!

Muistan tunteneeni kipua kun neulaa vietiin vasemmalle puolelle, mutta heti hoitaja tuikkasi lisää lääkettä. En muista, että oikealle puolelle olisi tehty mitään. En muista henkilökunnan puhuneen mitään. Heräsin kun hoitaja pyyhki alapäätäni ja kertoi homman olevan ohi. Oho!

Minulle tuotiin alushousuni ja side. Sain pukeutua omiin vaatteisiini ja kävellä toipumishuoneeseen. Sellainen lievä laskuhumalafiilis oli ja jalat tuntui hieman veltoilta. Toipumishuoneessa hoitaja antoi särkylääkkeen, joka poretablettina liuotettiin veteen. Join sen ja paneuduin kauneusunille. Tunnin kuluttua soitin miestä hakemaan minut kotiin. Olo oli ehkä hieman hutera, mutta kivuton. Lievää painetta tunsin alavatsallani. Minun oli määrä tavata vielä lääkäri ennen kotiinlähtöä. Asiani hoiti kuitenkin  sama hoitaja, joka oli toimenpiteessä. Koin epämiellyttäväksi, ettei hän tavannut minua. Syytähän en tiedä. Olisin halunnut muutamaa asiaa vielä häneltä kysyä. Jälkihoito-ohjeita en saanut oikeastaan lainkaan. Useasti hän vain hoki ehkäisystä, mutta mutisi minulla olevankin kierukan. Kysyin kauanko jälkivuoto kestäisi? Yksilöllisesti päivästä kahteen kuulemma. Sairaslomaa hän ei tarjonnut vaan pitkin hampain kävi todistukseen hakemassa allekirjoituksen lääkäriltä. Älkää ymmärtäkö väärin, hän oli ihan mukava hoitaja! Jälkitarkastus varattiin kahden viikon päähän. Viivyin Klinikalla yhteensä neljä tuntia. Korvaus tulisi kuulemma tililleni muutamassa päivässä. Korvauksesta tai sen määrästä ei ole missään vaiheessa keskusteltu. Kiitoslahjaksi sain vielä valita kaunestuotteita; valitsin Burberryn tuoksun ja voiteen. Jotenkin niiden vastaanottaminen sai minut tuntemaan itseni halvalta.

Kotimatkalla minusta tuntui kuin happi olisi loppunut ja hikoilin runsaasti. Koetin vaipua jonkinlaiseen transsiin ja selvisin puolen tunnin kotimatkan hengissä. Kotona ehdin heittää takin lattialle ja juoksin oksentamaan. Olo helpotti kummasti ja pääsin sohvalle huilaamaan. Otin kotona tuttua ibuprofeiinia tuhdin annoksen ja nukahdin. Aanulla tuntemani paineen tunne oli kadonnut. Kipuja minulla ei ollut lainkaan.
Kahden maissa nukahdin sohvalle ja pari tuntia torkuin. Illan jaksoin puuhastella ihan normaaliin tapaan.