Tänään kävin sovitusti Klinikalla väliaikatarkastuksessa. Lääkärin huoneeseen pääsin nopeasti ja kuulumiset vaihdettiin.. no vähäsanaisesti. En ehkä ole lääkärini kanssa ihan samalla aaltopituudella. Voi toki olla, että hänen ilmeisen ulkomaalainen tausta asettaa lievän kielimuurin väliimme. Alkuun harkitsin vakaastikin pyytäväni vaihtaa hoitavaa lääkäriä. Itse asiassa mietin sitä aina Klinikalla käydessäni. Mutta en osaa selittää, miksi tämä tohtori ei vaan tunnu minulle sopivalle.

Ultrassa tarkastettiin tilanne, munasoluja on vasta kahdeksan :( niitä voi kuulemma olla kypsymässä lisääkin ja voivat olla vielä kooltaan niin pieniä, etteivät ne näy. Solut mitattiin millimertin tarkkuudella. Osaltaan minulle määrätty suht' pieni hormonimääräkin voi kuulemma edesauttaa siihen, etteivät munasarjani ole äityneet hurjaan kasvuun. Toivoa ei saa kuulemma menettää. Minä jo vähän meinasin kyllä, pakko myöntää.

Tähän asti kimpassa kumppiuutisten tunnarin olen pistänyt 150 IU (kansainvälistä yksikköä) ja nyt annokseni muuttuu tästä illasta alkaen 225 IU. Punktiopäivä siirtyi päivällä eteenpäin, jotta lääkemäärät saadaan kohdalleen. Kiitti ja hei. No hoitajien luona käskettiin vielä poiketa saamassa ohjeita.

Asioin hoitajan kanssa, jota en aiemmin ollut tavannut. Ehdottomasti paras henkilö tähänä asti tapaamistani! Ja hän vielä kertoi, ettei tavallisesti työskentele luovuttajien parissa ja joutuu siksi tarkkaan laskemaan lääkeannoksiani. Mutta se tärkein: Hän kysyi mitä minulle kuuluu? Se tuntui aivan hirmuisen hyvälle. Vähän kuitenkin oli ehtinyt tulla sellainen hautomofiilis lääkärin luona.

Sain uuden stimulaatio-ohjelman. Punktio on päivänä nro 13, hui! Lääkitys siihen asti käytiin perusteellisesti läpi ja sain puhelinnumeron, jonne voin ottaa tarvittaessa yhteyttä pyhienkin aikaan. Uudet lääkkeet sain käydä hakemassa apteekista. Tämä hoitaja teki käynnistäni niin positiivisen, että olisin voinut häntä vaikka pikaistuksissani halata!